maanantai 9. lokakuuta 2017

LIFE is a MIRACLE

Heipsan kaikille pitkästä aikaa!



En ole kirjoittanut uusia postauksia Blogiini pitkään aikaan, koska ei ole koulun ohella oikein ollut aikaa ja olen etsinyt niitä pieniä inspiraation palasia kaikkialta tuloksitta.
Nyt kuitenkin halusin kirjoittaa uuden postauksen tänne teidän luettavaksi.


















ANYWAYS,
Tapasin matkalla kotiin erään vanhemman naisen, joka ystävällisesti ja iloisesti tuli puhumaan minulle.
Hän oli hieman rähjäisemmissä vaatteissa ja hieman alkoholisoitunut, mutta silti todella iloinen ja kiltin oloinen :D
Hän kyseli kovasti sitä mitä opiskelen ja oli hyvin kiinnostunut matkailualasta ja minun työllistymismahdollisuuksistani, sekä hän halusi tietää mikä minusta tulee isona.

Hän kertoi kahdesta omasta pojastaan, joista toinen kävi metallialan ja toinen rakennuspuolen koulut ja kuinka he ovat työllistyneet ja kasvattavat omia uriaan työelämässä.
Hän kertoi kuinka hän olisi aina halunnut saada tyttölapsen, mutta ikävä kyllä hänellä ei ollut siihen mahdollisuutta.
Nainen olisi pukenut pikku tyttönsä prinsessaksi, koska oli itse nuorempana ollut poikamainen ja kulkenut pelkissä farkuissa ja huppareissa.

Hän jakoi minulle paljon asioita lapsuudestaan, kuinka hänen äitinsä oli menehtynyt traagisesti hänen ollessaan 10-vuotias ja nähdessään äitinsä kuolevan matkalla sairaalaan. 
Hänen isänsä oli tämän jälkeen mennyt uudelleen naimisiin vain 6 kuukautta kyseisen naisen äidin kuolemasta.

Naista kohdeltiin todella huonosti menetettyään äitinsä ja isänsä kuoleman jälkeen nainen jäi yksin.

Tämän jälkeen nainen purskahti itkuun ja hän kertoi minulle kuinka hänen äitinsä opetti eläessään paljon erilaisia asioita, kuten kasvattamaan lapset rakastaviksi vanhemmiksi ja kuinka pitkälle voi elämässä päästä välittämällä ihmisistä vaikka itse olisi avun tarpeessa.

Hän kertoi myös kahden kuukauden mittaisesta työharjoittelustaan vanhusten parissa, joista yhdellä heistä oli hyvin vakava dementia.
Vanhainkodissa asuva yksinäinen rouva kuvitteli joka ikinen päivä oman poikansa ikkunan taakse auton viereen seisomaan.
Vanha rouva huuteli iloisesti poikansa nimeä, vaikka todellisuudessa ketään ei siellä ollut.
Mitä kukaan olisi voinut yksinäiselle rouvalle sanoa, koska hän uskoi poikansa olevan siellä odottamassa häntä.

Tämä tapaamani nainen kertoi pitäneensä seuraa vanhainkodin yksinäiselle rouvalle joka ikinen päivä ja huolehti hänestä.
Palkinnoksi tästä, vanhainkodin asukkaat olivat keränneet tälle naiselle rahaa lippaaseen ja lahjoittivat tämän tälle työttömälle naiselle kiitokseksi.

Aloin itsekkin itkeä, koska en ole ikinä kuullut samanlaista selviytymistarinaa keneltäkään ja voinut tuntea samalla tämän ihmisen sisäisen tuskan mutta silti nähdä kuinka positiivinen ja vahva hän sisimmissään oli.
En tuntenut naista ennalta, mutta pystyin aistimaan sen siteen, joka tuli meidän kahden välille, kun hän pystyi purkamaan oloaan minulle.
Tämä kyseinen nainen oli kokenut kovia ja koin ikään kuin velvollisuudeksi kuunnella ja lohduttaa tätä naista.

Ajatukset pyörivät päässäni koko meidän keskustelumme ajan ja mietin kuinka pahasti asiat oikeasti voisivat olla.
Tämä kyseinen nainen voisi olla jo äidinsä luona taivaassa, mutta hän on ollut niin vahva, että on jatkanut elämäänsä kaikista ikävistä tapahtumista huolimatta.
Hän ei ole luovuttanut vaikka olisi voinut...
Hän on ihme, joka tuli luokseni ja teki päivästäni paremman jakamalla uskomattoman tarinan.

Olen pahoillani siitä, että en osannut oikein sanoa hänen tarinaansa mitään mutta nyt jos hän sattumoisin pystyy lukemaan tämän Blogi postauksen, haluan vain kiittää häntä ja kertoa kuinka paljon minä opin häneltä.

Voimia hänelle. Kiitos ja halaus <3


Kiitos, että jaksoit lukea!
Rakkaudella,
HennaCaroliina







torstai 14. syyskuuta 2017

Scars are not Signs about Weakness...

Heipsan kaikille!


Sain vihdoin idean ja päätin siitä kirjoittaa tänne Blogiin uuden postauksen.
Ajattelin kertoa teille vähän minun lapsuudesta ja siitä miten minä ja minun ajattelutavat ovat muuttuneet muutamassa vuodessa.
Tämä aihe on minulle todella henkilökohtainen, koska olen kokenut elämäni aikana todella paljon kaikenlaista.
Tunteet ja ajatukset ovat menneet hirveää vuoristorataa ja olen kohdannut paljonkin ongelmia ja asioita, jotka muuttavat ihmistä kuin ihmistä.

Huomasin, että tästä postauksesta tulee todella pitkä mutta toivon että jaksaisitte lukea tämän postauksen loppuun asti. <3

ANYWAYS,
LET`S START!



Eli minä synnyin 13. päivä tammikuuta vuonna 2000 ja olin syntyessänikin hieman erilainen kuin muut sen ikäiset lapset.
Olin hieman isokokoisempi lapsi ja olin ollut kuulemma jo tuolloin kovapäinen pikkutyttö.

Melkein puolitoista vuotta syntymästäni sain pikkusiskon, Iidan, josta olen yrittänyt pitää huolta tähänkin päivään asti.
Olemme aina turvautuneet toisiimme, kun ongelmat ovat käyneet liian suuriksi.

Minun ja siskoni välit olivat ensin takkuiset.
Hän juonitteli aina syyt minun niskoille, mutta kun muutin äidin luokse, välimme muuttuivat kokonaan.

Aloimme pitämään kontaktia yllä, sekä puhumaan kaikista meille tärkeistä asioista ja mieltä painavista ongelmista.

Suojelin Iidaa aina koulukiusaamiseltakin ja sen takia olinkin puhuttelussa muutaman kerran ala-asteen aikana... :D
Hän on minulle tärkeä ja sen takia yritän suojella ja opettaa häntä pärjäämään elämässä.



Asioita joita rakastimme tehdä Iidan kanssa oli Disney - leffojen ja Barbie - elokuvien katselu sekä rakastimme kaikenlaisia juhlia esimerkiksi joulua ja uutta vuotta. 
Jouluna odotimme aina vain lahjojen avaamista ja piparkakkujen syöntiä sekä glögiä <3

Uusi vuosi meni iskää suututtaessa, sekä parhaan kaverin kanssa raketteja ammuskellessa läheiseltä kalliolta.
Sytytimme myös tähtisadetikkuja sekä kisasimme kenen tikku kestää/loistaa pidempään :D

Muistan myös sen, kun joka ikinen vuosi ensilumi alkoi satamaan aina kun viimeinen raketti oli ammuttu.










Minulle rankinta lapsuudessani oli vanhempieni ero.
Syytin siitä monta vuotta itseäni ja yritin jo pienenä muuttaa omaa itseäni, toivoen että äiti ja isä palaisivat takaisin yhteen.

Opin kuitenkin elämään sen asian kanssa päivät, viikot ja vuodet kerrallaan... 

Myönnän että en ollut hänelle aluksi kovinkaan kiltti, mutta nyt olen iloinen siitä, että sain maailman parhaan ihmisen äitipuoleksi! <3

Samoin voin sanoa äidinkin puolelta.
Sain maailman parhaimman isäpuolen ja myönnan että vihasin häntäkin ensin todella paljon, mutta nyt rakastan heitä molempia, koska he ovat kestäneet ja pystyneet rakastamaan minua vaikka eivät olekaan oikeita vanhempiani.





Aloitin koulun vuonna 2007, kun olin 7-vuotias nuori tyttö täynnä intoa, mutta myös jännitystä tulevasta "kasvaminen aikuiseksi"-vaiheesta.

Kouluajoiltani ei hirveästi ole mitään mukavaa muisteltavaa, koska minua kiusattiin koulussa ensimmäisestä luokasta ammattikouluun asti...
Olin aina se ulkopuolinen, koska satuin olemaan hieman isokokoisempi lapsi eli olin suoraansanottuna lihava.
(Painoin melkein kaksi kertaa enemmän kuin muut minun "kaverit".)

Olin kiusattuna myös sen takia, että olin aika yksinäinen.
Minulla ei sattunut olemaan ketään muuta kaveria koulussa kun Anni, joka oli minun paras ystävä ja on vieläkin yksi parhaimmista.

Kiusaaminen koulussa on ollut lähinnä henkistä mutta välillä myös fyysistäkin esim. tönimistä ja lumi- ja jääpalojen heittelyä.
Ja oloani pahensi myös se, että koulun opettajat eivät tehneet mitään asialle.

5. ja 6. luokalla muutin äidin luo asumaan pääasiassa pakoon sitä pahaa oloa, joka minulla oli mutta oloni paheni kuitenkin entisestään, kun en aluksi sopeutunut uuteen kouluun ja olin erilainen kuin muut koulun opiskelijat.
Sain paniikkikohtauksia koulussa ja kotona, sekä menin joka päivä kauppaan ostamaan herkkuja jonka vuoksi lihoin entisestään...

Yläasteella ystävät jotka olin saanut ala-asteen aikana muuttuivat kokonaan ihmisiksi joita en enää tunnistanut samoiksi vanhoiksi kavereiksi.
Kaveriporukat vaihtuivat ja olin taas yksin.
Aloin kuuntelemaan "sairasta" musiikkia ja ulkokuoreni muuttui täysin.
Aloin pukeutumaan emo- ja goottimaiseksi ja kaikki tummat ajatukset ja teot olivat läsnä elämässäni.

Ammattikoulun aloitus sai minut iloiseksi, koska pääsin pois paikasta joka ahdisti minua 5. luokasta 9. luokkaan asti.
Harmikseni tämä olotila jatkuu vieläkin, koska nyt kaikki ulkonäköpaineet ja seurusteluasiat pyörivät ympärilläni koko ajan.

Rakastuin kunnolla ensimmäistä kertaa ammattikoulun 1. luokalla poikaan joka oli 22- vuotta vanha.
Koko seurustelumme ajan, hän alisti minua ja haukkui ja pisti kaikki hänen ongelmat minun syyksi, jonka jälkeen omatuntoni ja itsekunnioitukseni tipahti lähemmäs nollaa...
Suhde loppui 9 kuukauden jälkeen pettämiseen, joka jälkeen olen ollut varovainen jokaisen pojan kanssa.
Aloin laihduttaaan, koska koin sen auttavan minua suhteen parantamisessa, sekä iso askel kaverien hyväksynnän saamiseksi.
Jätin aterioita välistä ja kävin myös joskus oksentamassa ruuan ulos, koska en halunnut liikkua.

Huomasin vasta tänä vuonna, että syömällä terveellisemmin esimerkiksi enemmän salaattia, paino tippuu hyvinkin nopeasti.
Koen vieläkin olevani ylipainoinen ja suoraan sanottuna vihaan itseäni sen takia miltä näytän kun kävelen huoneeseeni ja katson peiliin...


Mielen muuttaminen omasta kehostaan ja kiusaamisesta koituneista arvista paraneminen ei ole niin helppoa kuin olettaisi, koska jatkuvien negatiivisten asioiden kohtaaminen voi muokata ajatusmaailmaa vahvastikin.

Tämä prosessi on pitkäaikainen mutta haluan saada omatuntoni takaisin edes puoliksi, sellaiseksi millainen se oli ennen.
Onneksi pahimmista ongelmista pääsee kuitenkin yli, kun yrittää ja lopulta aika ja lähimmäisten tuki auttaa paljon. <3

Kiitos kun jaksoit lukea!
Rakkaudella,
HennaCaroliina












sunnuntai 3. syyskuuta 2017

3th of September

Heipsan kaikille!


"Kesästä jäljellä on pelkkä muisto, 
keltaisen viitan saanut myös puisto.
Syyskuun illoiksi riittää huvia, 
muistellaan lomaa ja katsellaan kuvia."



Syyskuu on sitten saapunut ja kohta onkin talven, lumen ja pakkasten aika.

Sen kyllä huomaa kun katsoo ikkunasta ulos, koska illat alkavat pidentyä ja aamuisin on yhä vain enemmän ja enemmän pimeämpää.
Ilma alkaa kylmentyä ja enää ei oikein voi ulkona ollessaan käyttää hameita tai shortseja.

Aurinko kuitenkin vielä vähän lämmittää, mutta sekään ei kestä enää kovinkaan kauan.

Tämä kesä oli todella lyhyt ja tuntui kuin koko aika olisi mennyt vain muutamassa päivässä.











Mitä syyskuu sitten merkitsee minulle?

Syyskuu ja muutenkin koko syksy on aikaa, jolloin ei ulkona hirveästi viihdy, koska sataa vettä ja on tosi kolea ilma.
Syyskuu tarkoittaa meille nuorille myös yleensä aikaa jolloin ensimmäiset kokeet tulevat nenän eteen ja kaikki mahdolliset asiat ovat koetuksella niin henkisesti, kuin fyysisestikkin.

Minulle (henkilökohtaisesti) syyskuu tarkoittaa viileitä illanviettoja lämpimän peiton alla, teekuppi kädessä ja jokin hyvä kauhuelokuva pyörimässä telkkarista. :D




ANYWAYS,
Tämän vuoden syksy tähän päivään on ollut minulle todella raskasta aikaa.
Olen ollut todella väsynyt ajattelemaan asioita joihin en voi ollenkaan vaikuttaa.
Olen ollut henkisesti rikki ja ajatusten käsitteleminen omassa päässä tuo itselle vain sellaisen fiiliksen että on liian heikko ja kykenemätön parantamaan omaa oloaan.

Olen todella tunteellinen ihminen eli pyrin ilmaisemaan yleensä vain sen minkä tunnen parhaaksi, en sitä joka olisi kaikkein järkevintä.
Asiat, jotka saavat muut ihmiset kohauttamaan olkapäitään, saavat minut hiljaiseksi, vetäytymään muusta maailmasta ja itkemään.
Esimerkiksi olen menettänyt vain tämän muutaman kuukauden aikana todella monta rakasta ihmistä, jotka ovat edes jollain tavalla tuoneet iloa elämääni.

Onneksi on kuitenkin ollut niitä päiviä, jotka haluaisin kelata alkuun ja elää ne uudelleen. <3

Kiitos, että jaksoit lukea!
Mukavaa viikon alkua kaikille <3
Rakkaudella,
HennaCaroliina



tiistai 29. elokuuta 2017

Practical Training

Heipsan kaikille!


Tiistai ilta alkaa olla lopuillaan ja kohta pitäisi nukkumaankin mennä, että jaksaa huomenna istua ja kuunnella oppitunneilla koko pitkän koulupäivän ajan.
En ole voinut koko päivänä keskittyä koulun käyntiin tai kavereiden kanssa oloon, koska huomenna pitäisi lähteä neljäksi Helsinkiin työhaastatteluun ja sitä paitsi Venäjän opintomatka Pietariin on tulossa lokakuun puolella.

MITÄ JOS EN OSAA??!!
MITÄ JOS JOTAIN TAPAHTUU?!

Viime vuoden työharjoittelu meni tosi mukavasti.
Asuin koko 2 kuukautta isän luona Karhulassa ihan työharjoittelupaikan vieressä, josta sitten oli todella helppoa lähteä aamulla aikaisin töihin tai pirteänä iltavuoroon.
Olin silloinkin hotellissa, mutta kyseessä oli pienempi hotelli (Cumulus City Kotka), jossa oli asiaikkaina oikeastaan vain työmiehiä.
Kokemus hotellin tarjoamasta kahden kuukauden työharjoittelusta oli ihan mahtava! :D
Ihania ihmisiä työkavereina sekä tosi mukavia asiakkaita.
Ehdin harjoitteluni aikana oppia monia tärkeitä asioita ja pää täynnä uutta tietoa ja intoa oppia uutta lähdin kohti uusia seikkailuja.

Nyt kuitenkin jännittää todella paljon huominen haastattelu, enkä oikein tiedä nytkään mitä odottaa syksyn tulevalta työharjoittelulta.
Hotelli, jonka ravintolaan olen hakemassa toisen vuoden harjoitteluun on valtavan hieno.
Liikemieshotelli, joka on juuri tarkoitettu niille rikkaille asiakkaille, jotka tarvitsevat ja hakevat hotellilta sitä parasta palvelua, mutta myös rauhaa keskittyä omiin töihinsä.
Olimme tutustumassa kyseiseen hotelliin keväällä ja kävimme siellä aamupalalla sekä meillä oli opastettu kierros hotellissa, jossa kiersimme ryhmänä erilaisia huoneita läpi.

Minua ei itse paikka jännitä tai se että en osaisi tehdä jotakin asiaa.
Minua jännittää eniten se, että en ehkä ole juuri heidän muottiinsa sopiva, koska olen hieman epävarma itsestäni.


ANYWAYS,
En kuitenkaan anna pienen jännityksen masentaa minua.
Haluan oppia uusia asioita ja hoen vain itselleni, että "KEEP GOING!".
Vaikka en paikkaa saisikaan, saan silti kokemusta itse työhaastattelutilanteesta.

Huomenna annetaan palaa ja pidetään hymy huulilla tapahtui sitten mitä tahansa :D

Hyvää yötä kaikille! <3
Rakkaudella,
HennaCaroliina









lauantai 26. elokuuta 2017

Inspiration

Heipsan kaikille!


Taas on ollut sellaista tunteiden vuoristorataa, että ei ole ollut oikein mihinkään muuhun aikaa kun on joutunut selvitellä omaa päätä ja miettiä omia fiiliksiä.
Asiat, joista en ole huolehtinut ennen ovat nyt koko ajan päällimmäisenä mielessä.

ANYWAYS,
Katsoin äskettäin netistä erilaisia "quotes about..." - kuvia, joissa on jokin upea viisaus eri aiheista tai kuvattu jokin tunne hyvin tarkasti.

Life

Emotions

Passion

Dreaming

Rakastan lukea niitä, koska ne kuvaavat hyvin omaa ajatusmaailmaani, persoonallisuuttani ja tunteitani, joita käyn läpi lähes päivittäin.
Ajattelin tällä kertaa kertoa vähän siitä, mistä saan inspiraationi esimerkiksi valokuvaamiseen ja muihin asioihin, joita teen kotona silloin kun minulla on tylsää.


MY INSPIRATION



Mistä saan inspiraationi?
Mitkä asiat ovat kiinnostuksen kohteitani?

No ensinnäkin rakastan piirtämistä.
Piirtäminen tuo minule jonkinlaisen rauhallisuuden tunteen sekä vie ajatukset muualle ainakin hetkeksi.
Piirtäminen on aina ollut intohimoni, mutta valitettavasti minulla on aina vain vähemmän ja vähemmän aikaa tehdä sitä...

Kuvaan kaikki tunteeni ja ajatukseni paperille ns. kuvainnollisesti tai haluan laittaa asialle symboolisen merkityksen eli en halua asioiden näkyvän kaikille heti, vaan haluan ihmisten pysähtyvän tarkkailemaan kuvia hetken aikaa ja miettivän omia tunteitaan ja ajatuksiaan.

Toiseksi rakastan musiikin kuuntelua.
Musiikki tuo halun totauttaa itseäni ihmisenä ja jakaa tunteitani paremmin ihmisille.
Musiikin kuuntelu auttaa minua esimerkiksi inspiraation saamisessa, mutta auttaa myös käsittelemään sisällä ympyrää juoksevia tunteita ja antaa lohdun kun sitä tarvitsen :D























Inspiraatio Blogin kirjoittaiseen taas tulee kaikesta siitä, mitä ympärilläni tapahtuu.
Perhe-elämä, kaverit, koulu ja opiskelu ja erilaisista tunteista esimerkiksi rakkaus mutta myös niistä ikävimmistäkin tunteista kuten suru, ahdistus ja muut tunteet tuovat minulle sen olon, että haluan kirjoittaa postauksia Blogiini ja jakaa kuvia sosiaaliseen mediaan.
Saan inspiraation Bloggaamiseen myös muilta ihmisiltä jotka pitävät omaa Blogia.
Ei ole väliä onko kyseessä jonkinlainen meikki/kauneus -, Lifestyle - tai Sisustus - Blogi, ne kaikki ovat ihan mahtavia! <3
Luen säännöllisesti monien eri ihmisten Blogeja ja voin sanoa, että kaikki niistä ovat antaneet minulle edes hieman ideaa kirjoittamiseen.

ISO KIITOS KAIKILLE BLOGGAAJILLE! <3
Rakkaudella,
HennaCaroliina


maanantai 21. elokuuta 2017

New Week, New Tricks!

Heipsan kaikille!


Maanantai, ja takaisin aloittamaan normaali kouluviikko, onneksi itselläni on kuitenkin vapaapäivä tänään ja on mahdollisuus tässä vaiheessa hengähtää ja ajatella asioita syvällisemmin kun tuo viikonloppu ei ollut sieltä rauhallisemmasta päästä, niin uutisten osalta kuin minkään muunkaan asian suhteen.
Tuli huomattua kuinka hyvin asiat oikeasti itsellä ovat ja huomasin kuinka monilla yksittäisillä pikku asioilla on merkitystä tässä elämässä mm. oman hyvinvoinnin kannalta, niin fyysisesti kuin henkisestikin.

Tuli seurattua uutisia ja kaikkia mahdollisia postauksia eri sosiaalisen median sovelluksista, ettei oikein ollut muuhun aikaa...
Otin itsekkin kantaa moniin asioihin ja sain myös muutettua omaa näkemystä keskustelua herättäneisiin kysyyksiin ja maailman ongemiin.

Ristiriitaisia tunteita esiintyi paljon koko viikonlopun aikana mm. surua ja vihaa ihmisiä ja heidän ajattelutapaansa kohtaan, mutta myös iloa ja kiitollisuutta ihmisten ystävällisyydestä ja rohkeudesta asettaa toisten hätä omansa edelle.
Siitä löytyi monenlaisia mielipiteitä, mutta omasta mielestäni rohkeutta on pystyä puolustamaan niitä heikompia jotka oikeasti tarvitsevat apua.


ANYWAYS,
Tänään lähdettiin äidin kanssa käymään Lohjan keskustassa hakemassa minun opiskelijakorttiin kuvat ja sen jälkeen syömään Subway`hin.

Nyt takaisin kotiin vahtimaan pikkuveljiä ja juomaan muutama kuppi kahvia.

Mukavaa viikon alkua kaikille!
Rakkaudella,
HennaCaroliina



lauantai 19. elokuuta 2017

Where is the Humanity?

Heipsan kaikille!


Kipeänä jo toista viikonloppua putkeen.
Perjantaina koulun jälkeen 38 astetta kuumetta ja muutenkin ihan hirveä olo.
Eli nyt vain viikonlopuksi lepäilemään peiton alle! :D

ANYWAYS,
Asia josta halusin Blogiini kirjoittaa on yksi tämän hetkisistä aiheista, joka vaikuttaa ihmisiin kaikkialla maailmassa.
Sellainen asia, josta olen sattunut lukemaan muutaman kuukauden ajan uutisia ja joka tuo sellaisen sanoinkuvaamattoman olon itselleni, kun itse en oikein voi asialle tehdä mitään vaikka haluaisinkin.

Nimittäin terrorismi ja sen aiheuttama pelko ihmisissä.

"Sana terrorismi on yksilön tai ryhmän harjoittamaa väkivaltaa, jonka tarkoitus on viranomaisten uhkaamisen ja yleisöön kohdistuvan pelon avulla vaikuttaa päätöksentekoon."

Minulle ja monille muille se tarkoittaa lisää vihaa, tuhoa ja ihmishenkien menetystä.

Minusta alkaa tuntua siltä, että nämä hirveät teot vain lisääntyvät vuosi vuodelta.
Esimerkiksi vuoden 2017 aikana on ehtinyt sattua jo monta terrori-iskua.
Niiden pienien iskujen lisäksi on tullut ne koko maailmaa järkyttäneet teot jossa on kuollut monia satoja ihmisiä, joiden ohella on menehtynyt niitä nuorimpiakin lapsia. 


Ensin Saksan Manchester, sen jälkeen Lontoon iskut, sitten Ruotsin päälleajotapaukset, torstai-iltana Barcelonan iskut ja perjantaina Turussa tapahtuneet puukotukset...

" -Olen järkyttynyt. Kyyneleet tulevat silmiin. Pistää hiljaiseksi. "

" -Kyllä se rupeaa tuntumaan siltä, että mihin tämä maailma on menossa."







Olemme kaikki järkyttyneitä näistä tapauksista ja haluamme ihmisten välisen vihan loppuvan.
Haluamme rauhan ja paremman tulevaisuuden itsellemme mutta myös tuleville jälkikasvuille.

En voi ymmärtää, miten ihmisiä voidaan kohdella tällä tavalla.
Tälläiset teot vaikuttavat meihin kaikkiin vain negatiivisesti, esimerkiksi pelko erilaisuutta kohtaan kasvaa ja sen seurauksena rasismia esiintyy yhä vain enemmän ja enemmän.
Pelko tekee meistä ennakkoluuloisempia ja sisäänpäinsuuntautuneita ja saa meidät tekemään asioita, joita kadumme vuosien jälkeen.

Tämä ei voi jatkua näin, meidän on tehtävä asialle jotain ja nyt en tarkoita vastaamalla aseellisella toiminnalla pommituksia ja muita iskuja vastaan, vaan meidän on taisteltava inhimillisyyden puolesta ja keksittävä keino toimia yhdessä asian estämiseksi ennen kuin se on liian myöhäistä!


En voi oikein muuta sanoa kun että voimia sairaalassa toipuville uhreille ja uhrien omaisille.
Pray for Turku, pray for the World <3

Rakkaudella,
HennaCaroliina

LIFE is a MIRACLE

Heipsan kaikille pitkästä aikaa! En ole kirjoittanut uusia postauksia Blogiini pitkään aikaan, koska ei ole koulun ohella oikein ollu...