torstai 14. syyskuuta 2017

Scars are not Signs about Weakness...

Heipsan kaikille!


Sain vihdoin idean ja päätin siitä kirjoittaa tänne Blogiin uuden postauksen.
Ajattelin kertoa teille vähän minun lapsuudesta ja siitä miten minä ja minun ajattelutavat ovat muuttuneet muutamassa vuodessa.
Tämä aihe on minulle todella henkilökohtainen, koska olen kokenut elämäni aikana todella paljon kaikenlaista.
Tunteet ja ajatukset ovat menneet hirveää vuoristorataa ja olen kohdannut paljonkin ongelmia ja asioita, jotka muuttavat ihmistä kuin ihmistä.

Huomasin, että tästä postauksesta tulee todella pitkä mutta toivon että jaksaisitte lukea tämän postauksen loppuun asti. <3

ANYWAYS,
LET`S START!



Eli minä synnyin 13. päivä tammikuuta vuonna 2000 ja olin syntyessänikin hieman erilainen kuin muut sen ikäiset lapset.
Olin hieman isokokoisempi lapsi ja olin ollut kuulemma jo tuolloin kovapäinen pikkutyttö.

Melkein puolitoista vuotta syntymästäni sain pikkusiskon, Iidan, josta olen yrittänyt pitää huolta tähänkin päivään asti.
Olemme aina turvautuneet toisiimme, kun ongelmat ovat käyneet liian suuriksi.

Minun ja siskoni välit olivat ensin takkuiset.
Hän juonitteli aina syyt minun niskoille, mutta kun muutin äidin luokse, välimme muuttuivat kokonaan.

Aloimme pitämään kontaktia yllä, sekä puhumaan kaikista meille tärkeistä asioista ja mieltä painavista ongelmista.

Suojelin Iidaa aina koulukiusaamiseltakin ja sen takia olinkin puhuttelussa muutaman kerran ala-asteen aikana... :D
Hän on minulle tärkeä ja sen takia yritän suojella ja opettaa häntä pärjäämään elämässä.



Asioita joita rakastimme tehdä Iidan kanssa oli Disney - leffojen ja Barbie - elokuvien katselu sekä rakastimme kaikenlaisia juhlia esimerkiksi joulua ja uutta vuotta. 
Jouluna odotimme aina vain lahjojen avaamista ja piparkakkujen syöntiä sekä glögiä <3

Uusi vuosi meni iskää suututtaessa, sekä parhaan kaverin kanssa raketteja ammuskellessa läheiseltä kalliolta.
Sytytimme myös tähtisadetikkuja sekä kisasimme kenen tikku kestää/loistaa pidempään :D

Muistan myös sen, kun joka ikinen vuosi ensilumi alkoi satamaan aina kun viimeinen raketti oli ammuttu.










Minulle rankinta lapsuudessani oli vanhempieni ero.
Syytin siitä monta vuotta itseäni ja yritin jo pienenä muuttaa omaa itseäni, toivoen että äiti ja isä palaisivat takaisin yhteen.

Opin kuitenkin elämään sen asian kanssa päivät, viikot ja vuodet kerrallaan... 

Myönnän että en ollut hänelle aluksi kovinkaan kiltti, mutta nyt olen iloinen siitä, että sain maailman parhaan ihmisen äitipuoleksi! <3

Samoin voin sanoa äidinkin puolelta.
Sain maailman parhaimman isäpuolen ja myönnan että vihasin häntäkin ensin todella paljon, mutta nyt rakastan heitä molempia, koska he ovat kestäneet ja pystyneet rakastamaan minua vaikka eivät olekaan oikeita vanhempiani.





Aloitin koulun vuonna 2007, kun olin 7-vuotias nuori tyttö täynnä intoa, mutta myös jännitystä tulevasta "kasvaminen aikuiseksi"-vaiheesta.

Kouluajoiltani ei hirveästi ole mitään mukavaa muisteltavaa, koska minua kiusattiin koulussa ensimmäisestä luokasta ammattikouluun asti...
Olin aina se ulkopuolinen, koska satuin olemaan hieman isokokoisempi lapsi eli olin suoraansanottuna lihava.
(Painoin melkein kaksi kertaa enemmän kuin muut minun "kaverit".)

Olin kiusattuna myös sen takia, että olin aika yksinäinen.
Minulla ei sattunut olemaan ketään muuta kaveria koulussa kun Anni, joka oli minun paras ystävä ja on vieläkin yksi parhaimmista.

Kiusaaminen koulussa on ollut lähinnä henkistä mutta välillä myös fyysistäkin esim. tönimistä ja lumi- ja jääpalojen heittelyä.
Ja oloani pahensi myös se, että koulun opettajat eivät tehneet mitään asialle.

5. ja 6. luokalla muutin äidin luo asumaan pääasiassa pakoon sitä pahaa oloa, joka minulla oli mutta oloni paheni kuitenkin entisestään, kun en aluksi sopeutunut uuteen kouluun ja olin erilainen kuin muut koulun opiskelijat.
Sain paniikkikohtauksia koulussa ja kotona, sekä menin joka päivä kauppaan ostamaan herkkuja jonka vuoksi lihoin entisestään...

Yläasteella ystävät jotka olin saanut ala-asteen aikana muuttuivat kokonaan ihmisiksi joita en enää tunnistanut samoiksi vanhoiksi kavereiksi.
Kaveriporukat vaihtuivat ja olin taas yksin.
Aloin kuuntelemaan "sairasta" musiikkia ja ulkokuoreni muuttui täysin.
Aloin pukeutumaan emo- ja goottimaiseksi ja kaikki tummat ajatukset ja teot olivat läsnä elämässäni.

Ammattikoulun aloitus sai minut iloiseksi, koska pääsin pois paikasta joka ahdisti minua 5. luokasta 9. luokkaan asti.
Harmikseni tämä olotila jatkuu vieläkin, koska nyt kaikki ulkonäköpaineet ja seurusteluasiat pyörivät ympärilläni koko ajan.

Rakastuin kunnolla ensimmäistä kertaa ammattikoulun 1. luokalla poikaan joka oli 22- vuotta vanha.
Koko seurustelumme ajan, hän alisti minua ja haukkui ja pisti kaikki hänen ongelmat minun syyksi, jonka jälkeen omatuntoni ja itsekunnioitukseni tipahti lähemmäs nollaa...
Suhde loppui 9 kuukauden jälkeen pettämiseen, joka jälkeen olen ollut varovainen jokaisen pojan kanssa.
Aloin laihduttaaan, koska koin sen auttavan minua suhteen parantamisessa, sekä iso askel kaverien hyväksynnän saamiseksi.
Jätin aterioita välistä ja kävin myös joskus oksentamassa ruuan ulos, koska en halunnut liikkua.

Huomasin vasta tänä vuonna, että syömällä terveellisemmin esimerkiksi enemmän salaattia, paino tippuu hyvinkin nopeasti.
Koen vieläkin olevani ylipainoinen ja suoraan sanottuna vihaan itseäni sen takia miltä näytän kun kävelen huoneeseeni ja katson peiliin...


Mielen muuttaminen omasta kehostaan ja kiusaamisesta koituneista arvista paraneminen ei ole niin helppoa kuin olettaisi, koska jatkuvien negatiivisten asioiden kohtaaminen voi muokata ajatusmaailmaa vahvastikin.

Tämä prosessi on pitkäaikainen mutta haluan saada omatuntoni takaisin edes puoliksi, sellaiseksi millainen se oli ennen.
Onneksi pahimmista ongelmista pääsee kuitenkin yli, kun yrittää ja lopulta aika ja lähimmäisten tuki auttaa paljon. <3

Kiitos kun jaksoit lukea!
Rakkaudella,
HennaCaroliina












sunnuntai 3. syyskuuta 2017

3th of September

Heipsan kaikille!


"Kesästä jäljellä on pelkkä muisto, 
keltaisen viitan saanut myös puisto.
Syyskuun illoiksi riittää huvia, 
muistellaan lomaa ja katsellaan kuvia."



Syyskuu on sitten saapunut ja kohta onkin talven, lumen ja pakkasten aika.

Sen kyllä huomaa kun katsoo ikkunasta ulos, koska illat alkavat pidentyä ja aamuisin on yhä vain enemmän ja enemmän pimeämpää.
Ilma alkaa kylmentyä ja enää ei oikein voi ulkona ollessaan käyttää hameita tai shortseja.

Aurinko kuitenkin vielä vähän lämmittää, mutta sekään ei kestä enää kovinkaan kauan.

Tämä kesä oli todella lyhyt ja tuntui kuin koko aika olisi mennyt vain muutamassa päivässä.











Mitä syyskuu sitten merkitsee minulle?

Syyskuu ja muutenkin koko syksy on aikaa, jolloin ei ulkona hirveästi viihdy, koska sataa vettä ja on tosi kolea ilma.
Syyskuu tarkoittaa meille nuorille myös yleensä aikaa jolloin ensimmäiset kokeet tulevat nenän eteen ja kaikki mahdolliset asiat ovat koetuksella niin henkisesti, kuin fyysisestikkin.

Minulle (henkilökohtaisesti) syyskuu tarkoittaa viileitä illanviettoja lämpimän peiton alla, teekuppi kädessä ja jokin hyvä kauhuelokuva pyörimässä telkkarista. :D




ANYWAYS,
Tämän vuoden syksy tähän päivään on ollut minulle todella raskasta aikaa.
Olen ollut todella väsynyt ajattelemaan asioita joihin en voi ollenkaan vaikuttaa.
Olen ollut henkisesti rikki ja ajatusten käsitteleminen omassa päässä tuo itselle vain sellaisen fiiliksen että on liian heikko ja kykenemätön parantamaan omaa oloaan.

Olen todella tunteellinen ihminen eli pyrin ilmaisemaan yleensä vain sen minkä tunnen parhaaksi, en sitä joka olisi kaikkein järkevintä.
Asiat, jotka saavat muut ihmiset kohauttamaan olkapäitään, saavat minut hiljaiseksi, vetäytymään muusta maailmasta ja itkemään.
Esimerkiksi olen menettänyt vain tämän muutaman kuukauden aikana todella monta rakasta ihmistä, jotka ovat edes jollain tavalla tuoneet iloa elämääni.

Onneksi on kuitenkin ollut niitä päiviä, jotka haluaisin kelata alkuun ja elää ne uudelleen. <3

Kiitos, että jaksoit lukea!
Mukavaa viikon alkua kaikille <3
Rakkaudella,
HennaCaroliina



tiistai 29. elokuuta 2017

Practical Training

Heipsan kaikille!


Tiistai ilta alkaa olla lopuillaan ja kohta pitäisi nukkumaankin mennä, että jaksaa huomenna istua ja kuunnella oppitunneilla koko pitkän koulupäivän ajan.
En ole voinut koko päivänä keskittyä koulun käyntiin tai kavereiden kanssa oloon, koska huomenna pitäisi lähteä neljäksi Helsinkiin työhaastatteluun ja sitä paitsi Venäjän opintomatka Pietariin on tulossa lokakuun puolella.

MITÄ JOS EN OSAA??!!
MITÄ JOS JOTAIN TAPAHTUU?!

Viime vuoden työharjoittelu meni tosi mukavasti.
Asuin koko 2 kuukautta isän luona Karhulassa ihan työharjoittelupaikan vieressä, josta sitten oli todella helppoa lähteä aamulla aikaisin töihin tai pirteänä iltavuoroon.
Olin silloinkin hotellissa, mutta kyseessä oli pienempi hotelli (Cumulus City Kotka), jossa oli asiaikkaina oikeastaan vain työmiehiä.
Kokemus hotellin tarjoamasta kahden kuukauden työharjoittelusta oli ihan mahtava! :D
Ihania ihmisiä työkavereina sekä tosi mukavia asiakkaita.
Ehdin harjoitteluni aikana oppia monia tärkeitä asioita ja pää täynnä uutta tietoa ja intoa oppia uutta lähdin kohti uusia seikkailuja.

Nyt kuitenkin jännittää todella paljon huominen haastattelu, enkä oikein tiedä nytkään mitä odottaa syksyn tulevalta työharjoittelulta.
Hotelli, jonka ravintolaan olen hakemassa toisen vuoden harjoitteluun on valtavan hieno.
Liikemieshotelli, joka on juuri tarkoitettu niille rikkaille asiakkaille, jotka tarvitsevat ja hakevat hotellilta sitä parasta palvelua, mutta myös rauhaa keskittyä omiin töihinsä.
Olimme tutustumassa kyseiseen hotelliin keväällä ja kävimme siellä aamupalalla sekä meillä oli opastettu kierros hotellissa, jossa kiersimme ryhmänä erilaisia huoneita läpi.

Minua ei itse paikka jännitä tai se että en osaisi tehdä jotakin asiaa.
Minua jännittää eniten se, että en ehkä ole juuri heidän muottiinsa sopiva, koska olen hieman epävarma itsestäni.


ANYWAYS,
En kuitenkaan anna pienen jännityksen masentaa minua.
Haluan oppia uusia asioita ja hoen vain itselleni, että "KEEP GOING!".
Vaikka en paikkaa saisikaan, saan silti kokemusta itse työhaastattelutilanteesta.

Huomenna annetaan palaa ja pidetään hymy huulilla tapahtui sitten mitä tahansa :D

Hyvää yötä kaikille! <3
Rakkaudella,
HennaCaroliina









lauantai 26. elokuuta 2017

Inspiration

Heipsan kaikille!


Taas on ollut sellaista tunteiden vuoristorataa, että ei ole ollut oikein mihinkään muuhun aikaa kun on joutunut selvitellä omaa päätä ja miettiä omia fiiliksiä.
Asiat, joista en ole huolehtinut ennen ovat nyt koko ajan päällimmäisenä mielessä.

ANYWAYS,
Katsoin äskettäin netistä erilaisia "quotes about..." - kuvia, joissa on jokin upea viisaus eri aiheista tai kuvattu jokin tunne hyvin tarkasti.

Life

Emotions

Passion

Dreaming

Rakastan lukea niitä, koska ne kuvaavat hyvin omaa ajatusmaailmaani, persoonallisuuttani ja tunteitani, joita käyn läpi lähes päivittäin.
Ajattelin tällä kertaa kertoa vähän siitä, mistä saan inspiraationi esimerkiksi valokuvaamiseen ja muihin asioihin, joita teen kotona silloin kun minulla on tylsää.


MY INSPIRATION



Mistä saan inspiraationi?
Mitkä asiat ovat kiinnostuksen kohteitani?

No ensinnäkin rakastan piirtämistä.
Piirtäminen tuo minule jonkinlaisen rauhallisuuden tunteen sekä vie ajatukset muualle ainakin hetkeksi.
Piirtäminen on aina ollut intohimoni, mutta valitettavasti minulla on aina vain vähemmän ja vähemmän aikaa tehdä sitä...

Kuvaan kaikki tunteeni ja ajatukseni paperille ns. kuvainnollisesti tai haluan laittaa asialle symboolisen merkityksen eli en halua asioiden näkyvän kaikille heti, vaan haluan ihmisten pysähtyvän tarkkailemaan kuvia hetken aikaa ja miettivän omia tunteitaan ja ajatuksiaan.

Toiseksi rakastan musiikin kuuntelua.
Musiikki tuo halun totauttaa itseäni ihmisenä ja jakaa tunteitani paremmin ihmisille.
Musiikin kuuntelu auttaa minua esimerkiksi inspiraation saamisessa, mutta auttaa myös käsittelemään sisällä ympyrää juoksevia tunteita ja antaa lohdun kun sitä tarvitsen :D























Inspiraatio Blogin kirjoittaiseen taas tulee kaikesta siitä, mitä ympärilläni tapahtuu.
Perhe-elämä, kaverit, koulu ja opiskelu ja erilaisista tunteista esimerkiksi rakkaus mutta myös niistä ikävimmistäkin tunteista kuten suru, ahdistus ja muut tunteet tuovat minulle sen olon, että haluan kirjoittaa postauksia Blogiini ja jakaa kuvia sosiaaliseen mediaan.
Saan inspiraation Bloggaamiseen myös muilta ihmisiltä jotka pitävät omaa Blogia.
Ei ole väliä onko kyseessä jonkinlainen meikki/kauneus -, Lifestyle - tai Sisustus - Blogi, ne kaikki ovat ihan mahtavia! <3
Luen säännöllisesti monien eri ihmisten Blogeja ja voin sanoa, että kaikki niistä ovat antaneet minulle edes hieman ideaa kirjoittamiseen.

ISO KIITOS KAIKILLE BLOGGAAJILLE! <3
Rakkaudella,
HennaCaroliina


maanantai 21. elokuuta 2017

New Week, New Tricks!

Heipsan kaikille!


Maanantai, ja takaisin aloittamaan normaali kouluviikko, onneksi itselläni on kuitenkin vapaapäivä tänään ja on mahdollisuus tässä vaiheessa hengähtää ja ajatella asioita syvällisemmin kun tuo viikonloppu ei ollut sieltä rauhallisemmasta päästä, niin uutisten osalta kuin minkään muunkaan asian suhteen.
Tuli huomattua kuinka hyvin asiat oikeasti itsellä ovat ja huomasin kuinka monilla yksittäisillä pikku asioilla on merkitystä tässä elämässä mm. oman hyvinvoinnin kannalta, niin fyysisesti kuin henkisestikin.

Tuli seurattua uutisia ja kaikkia mahdollisia postauksia eri sosiaalisen median sovelluksista, ettei oikein ollut muuhun aikaa...
Otin itsekkin kantaa moniin asioihin ja sain myös muutettua omaa näkemystä keskustelua herättäneisiin kysyyksiin ja maailman ongemiin.

Ristiriitaisia tunteita esiintyi paljon koko viikonlopun aikana mm. surua ja vihaa ihmisiä ja heidän ajattelutapaansa kohtaan, mutta myös iloa ja kiitollisuutta ihmisten ystävällisyydestä ja rohkeudesta asettaa toisten hätä omansa edelle.
Siitä löytyi monenlaisia mielipiteitä, mutta omasta mielestäni rohkeutta on pystyä puolustamaan niitä heikompia jotka oikeasti tarvitsevat apua.


ANYWAYS,
Tänään lähdettiin äidin kanssa käymään Lohjan keskustassa hakemassa minun opiskelijakorttiin kuvat ja sen jälkeen syömään Subway`hin.

Nyt takaisin kotiin vahtimaan pikkuveljiä ja juomaan muutama kuppi kahvia.

Mukavaa viikon alkua kaikille!
Rakkaudella,
HennaCaroliina



lauantai 19. elokuuta 2017

Where is the Humanity?

Heipsan kaikille!


Kipeänä jo toista viikonloppua putkeen.
Perjantaina koulun jälkeen 38 astetta kuumetta ja muutenkin ihan hirveä olo.
Eli nyt vain viikonlopuksi lepäilemään peiton alle! :D

ANYWAYS,
Asia josta halusin Blogiini kirjoittaa on yksi tämän hetkisistä aiheista, joka vaikuttaa ihmisiin kaikkialla maailmassa.
Sellainen asia, josta olen sattunut lukemaan muutaman kuukauden ajan uutisia ja joka tuo sellaisen sanoinkuvaamattoman olon itselleni, kun itse en oikein voi asialle tehdä mitään vaikka haluaisinkin.

Nimittäin terrorismi ja sen aiheuttama pelko ihmisissä.

"Sana terrorismi on yksilön tai ryhmän harjoittamaa väkivaltaa, jonka tarkoitus on viranomaisten uhkaamisen ja yleisöön kohdistuvan pelon avulla vaikuttaa päätöksentekoon."

Minulle ja monille muille se tarkoittaa lisää vihaa, tuhoa ja ihmishenkien menetystä.

Minusta alkaa tuntua siltä, että nämä hirveät teot vain lisääntyvät vuosi vuodelta.
Esimerkiksi vuoden 2017 aikana on ehtinyt sattua jo monta terrori-iskua.
Niiden pienien iskujen lisäksi on tullut ne koko maailmaa järkyttäneet teot jossa on kuollut monia satoja ihmisiä, joiden ohella on menehtynyt niitä nuorimpiakin lapsia. 


Ensin Saksan Manchester, sen jälkeen Lontoon iskut, sitten Ruotsin päälleajotapaukset, torstai-iltana Barcelonan iskut ja perjantaina Turussa tapahtuneet puukotukset...

" -Olen järkyttynyt. Kyyneleet tulevat silmiin. Pistää hiljaiseksi. "

" -Kyllä se rupeaa tuntumaan siltä, että mihin tämä maailma on menossa."







Olemme kaikki järkyttyneitä näistä tapauksista ja haluamme ihmisten välisen vihan loppuvan.
Haluamme rauhan ja paremman tulevaisuuden itsellemme mutta myös tuleville jälkikasvuille.

En voi ymmärtää, miten ihmisiä voidaan kohdella tällä tavalla.
Tälläiset teot vaikuttavat meihin kaikkiin vain negatiivisesti, esimerkiksi pelko erilaisuutta kohtaan kasvaa ja sen seurauksena rasismia esiintyy yhä vain enemmän ja enemmän.
Pelko tekee meistä ennakkoluuloisempia ja sisäänpäinsuuntautuneita ja saa meidät tekemään asioita, joita kadumme vuosien jälkeen.

Tämä ei voi jatkua näin, meidän on tehtävä asialle jotain ja nyt en tarkoita vastaamalla aseellisella toiminnalla pommituksia ja muita iskuja vastaan, vaan meidän on taisteltava inhimillisyyden puolesta ja keksittävä keino toimia yhdessä asian estämiseksi ennen kuin se on liian myöhäistä!


En voi oikein muuta sanoa kun että voimia sairaalassa toipuville uhreille ja uhrien omaisille.
Pray for Turku, pray for the World <3

Rakkaudella,
HennaCaroliina

tiistai 15. elokuuta 2017

Happy Tuesday for everyone!

Heipsan kaikille!


Se olisi tiistai eli vasta toinen koulupäivä takana.
Olo on kummalisen pirteä, niin kuin olisin nukkunut hyvin viime yönä... :D

ANYWAYS,
Aamulla heräsin, kun kännykän herätyskello alkoi soida klo 5:00.
Teki mieli painaa sitä torkkua ja levätä se viisi minuuttia, mutta tiedän mitä siinä olisi käynyt eli ei auttanut muu kuin nousta ylös ja aloittaa valmistelut tulevaan koulupäivään.

Koulu alkoi TOSI lupaavasti, kun melkein myöhästyin ja oli hirveä nälkä kun ei ollut muistanut syödä aamupalaa. (Olin juonut vain kaksi kuppia kahvia ennen kouluun lähtöä.)

Ensimmäiset kaksi tuntia oli äidinkieltä, jotka menivät lähinnä kaverin kanssa jutellen kesälomasta ja tämän viikon menoista.

Seuraavat kaksi tuntia oli yhteiskuntaoppia.
Puhuimme paljon esimerkiksi työelämästä ja sen kertomisesta yhä nuoremmille ihmisille, jotta he kiinnostuisivat opiskelemaan ja saisivat sen avulla mahdollisuuden hyvään tulevaisuuteen ja uraunelmiensa täyttämiseen.
Aina on kuitenkin mahdollista opiskella itselleen uusi ala jos nykyinen ei tunnu omalta, mutta haluamme kuitenkin jakaa tietoa erilaisista vaihtoehdoista, jotta me nuoret pystyisimme löytämään itsellemme sellaisen työn, joka kiinnostaa meitä vielä vanhempanakin.

Ruokatunti <3

Kun kaikki muut menivät syömään, me kaverin kanssa juostiin keskustan lähimpään Hesburgeriin hakemaan itsellemme ruokaa :D
Osa ruuasta piti kuitenkin ottaa kouluun mukaan, kun ei olisi muuten ehtinyt syödä niitä siinä kiireessä.
Kun tultiin takaisin luokkaan, opettaja tuli tuomaan meille monisteet ja silloin olisi opettajan ilmeestä pitänyt saada kuva, kun meillä kaverin kanssa oli Coca-Colat ja melkein kylmät ranskalaiset pulpetilla :D

Koulupäivä meni loppujen lopuksi kuitenkin hyvin ja läksyäkään ei juurikaan tullut.



Scars are not Signs about Weakness...

Heipsan kaikille! Sain vihdoin idean ja päätin siitä kirjoittaa tänne Blogiin uuden postauksen. Ajattelin kertoa teille vähän minun l...